Tunnekasvatuksen ABC
Tunnetaidot ja tunnekasvatus ovat viime vuosina nousseet lastenkasvatuksen megatrendiksi. Hyvien tunnetaitojen tärkeyttä korostetaan, ja ihan syystä. Tutkimuksissa on nimittäin huomattu, että hyvät tunnetaidot muun muassa:
- auttavat solmimaan ja ylläpitämään ihmissuhteita,
- tukevat oppimista,
- suojaavat psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja
- kasvattavat vahvaa itsetuntoa ja hyvää itsetuntemusta.
Tunnetaitojen opettaminen jälkipolville ei kuitenkaan välttämättä ole ihan yksinkertaista varsinkaan jos ei itse ole lapsena saanut systemaattista tunnekasvatusta. Kasvatuksessa on aiemmin korostettu hyvän ja kohteliaan käyttäytymisen tärkeyttä, mistä on usein seurannut tunteiden piilottelua ja torjumista. Tunteiden näyttämistä ollaan pidetty epäkohteliaana tai huonona käytöksenä.
Moni tämän päivän vanhempi vasta opettelee itsekin toimimaan tunteidensa kanssa. Onneksi tunnetaitojen ei ole tarkoituskaan olla täydelliset, vaan niitä voi mainiosti opetella lapsen kanssa yhdessä!
Mitä tunnetaidot ovat ja miten niitä opitaan?
Tunnetaitoihin kuuluu kyky hyväksyä kaikenlaiset tunteet, tunnistaa ja nimetä omia ja muiden tunteita, säädellä tunteiden voimakkuutta ja kestoa sekä kohdata tunteen taustalla ollut tarve.
Lapsi oppii tunnetaitoja kahta reittiä pitkin: Ensimmäinen ja tärkein reitti on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, eli tunteita kokemalla. Lapsi tarkkailee, miten muut toimivat tunteita herättävissä tilanteissa ja miten hänen tunteensa kohdataan. Lapselle voi myös suoraan opettaa tietoa tunteista esimerkiksi leikin, pelien, keskustelujen tai tunnetaitokirjallisuuden avulla. Lapset ovat usein kiinnostuneita oppimaan lisää tunteista ja niihin liittyvistä ilmiöistä.
Tunnekuvien tutkiminen on monia lapsia kiinnostava keino oppia tunnetaitoja. Kuva: Heidi Strengell
Opi näkemään käyttäytymisen taakse
Vaikka tiedostamme tunteiden kokemisen ja ilmaisemisen tärkeyden, huomiomme kiinnittyy yhtä helposti lapsen käyttäytymiseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä käyttäytyminen on ihmisen toiminnan näkyvä taso, eikä ole lainkaan harvinaista, että lapsi käyttäytyy vaarallisesti, häiritsevästi tai ajattelemattomasti. Pelkkään käyttäytymiseen keskittymällä lapsen tunteet ja tarpeet saattavat kuitenkin jäädä huomiotta.
Tarpeet herättävät tunteita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.
Käyttäytymistämme ohjaavat tunteet, jotka ovat heränneet jostakin tarpeesta. Esimerkiksi kun lapsi menee uuteen paikkaan vieraiden ihmisten seuraan, tarve turvaan aktivoituu, mikä herättää pelon tunteen. Pelon tunne näkyy lapsen käyttäytymisessä esimerkiksi siten että hän piiloutuu vanhemman jalkojen taakse tai jää ovelle eikä suostu tulemaan peremmälle. Kun lapsi ei saa itse päättää, millä lusikalla syö aamupuuronsa, itsenäisyystarve voi aktivoitua ja herättää vihan tunteen, mikä saa lapsen käyttäytymään esimerkiksi siten että hän heittää koko puurolautasen lattialle.
Jotta pystymme auttamaan lasta käsittelemään tunteitaan, meidän täytyy haastaa itseämme suuntaamaan huomiomme lapsen käyttäytymisestä – mököttämisestä, takertumisesta, huutamisesta, härnäämisestä tai itkemisestä – siihen, mikä tunne lapsen käyttäytymisen takana on ja mistä tarpeesta tunne kertoo. Tarvitseeko lapsi ruokaa, lepoa, turvaa, yhteyttä, vaikutusvaltaa vai kenties arvostusta? Niin sanottu huono käytös on lapsen keino yrittää kohdata tarpeensa.
Tunnekäsittelypolku
Tunnekasvattajan tärkein rooli on toimia lapsen aputunnekäsittelijänä, sillä lapsi tukeutuu hänelle tärkeisiin aikuisiin kaikissa tunnekäsittelyn vaiheissa. Tunnekäsittelyä voidaan kuvata tunnekäsittelypolun avulla. Vaikka jokainen arjen tilanne ei välttämättä mene tismalleen polun mukaan, aikuista voi auttaa, kun hän pitää polun vaiheet mielessään eikä esimerkiksi yritä “ratkoa tunnetta pois” kun lapsi on vasta polun ensimmäisessä vaiheessa.
Tunnekäsittelyn vaiheet noudattavat tunnekäsittelypolkua.
1. Tunteen salliminen
Tunteen salliminen tarkoittaa tunteet hyväksyvää asennetta. Vanhempi ei yritä järkeillä pois lapsen tunnetta tai vähättele sitä, vaan antaa tunteelle tilaa ja suhtautuu lapseen empaattisesti.
2. Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen
Omien ja muiden tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen auttaa ymmärtämään tunnekokemuksia ja kertomaan niistä muille. Kun aikuiset lisäävät puheeseensa paljon tunnesanoja – oli kyseessä sitten lapsen, aikuisen tai vaikkapa kirjan hahmon kokemukset – lapsen tunnesanavarasto kasvaa.
3. Tunteen sääteleminen
Kaikki tunteet ovat tärkeitä, mutta tunteen voimakkuutta voi säädellä tekemällä tai ajattelemalla tunnetta lieventäviä tai voimistavia asioita. Itsenäistä tunnesäätelyä opitaan pikkuhiljaa. Alle 3-vuotiaan tärkein tunnesäätelykeino on aikuisen läheisyys. Sitä vanhemmat lapset voivat säädellä tunteitaan aikuisen läheisyyden lisäksi esimerkiksi syvään hengittämällä, omaan rauhaan vetäytymällä tai rauhoittavia liikkeitä tekemällä (esimerkiksi keinumalla tai hyppimällä).
4. Tarpeen kohtaaminen ja ongelmanratkaisu
Tunnekäsittelyn viimeinen vaihe on ongelmanratkaisu. Ongelanratkaisu ei onnistu tunnekuohun aikana, vaan on odotettava tunteen laantumista. Kokemus kuulluksi tulemisesta on ongelmanratkaisun kivijalka. Useamman lapsen kohdalla voidaan pyrkiä löytämään ratkaisu, josta jää kaikille hyvä mieli.
Kirjoittaja Heidi Livingston on lasten tunnetaitoihin erikoistunut psykologi, joka on luonut laajaa suosiota saaneen Fanni-tunnetaitosarjan yhdessä Julia Pöyhösen kanssa. Tulostettavaa tunnetaitomateriaalia ja Fanni-sarjan oma verkkokauppa: www.fanniemotions.com
Kuvat: Heidi Strengell